Jahas, kuukauden kirjoitustauko taas. Nopeasti se aika kuluu, vaikka mitään ei tapahdu. Tai no.. vappu oli tällä kertaa tapahtumarikas, mutta käydään nyt ensin nopeasti läpi sitä edeltävät tapahtumat. Kirjoittelen vapusta sitten vähän paremmalla ajalla. Treffejä Johannan kanssa ei siis ikinä syntynyt. Kolme kertaa jaksoin pyytää, kunnes tajusin tilanteen mahdottomuuden. Vinkumalla ja vonkaamalla olisin ehkä saanut nähdä hänet kertaalleen, mutta ei sen pohjalta voi suhdetta synnyttää. Yöllinen seikkailuni tuli kuitenkin julki eräänä iltana kun antauduin taas musiikin viemäksi ja tunteet nousivat pintaan. Päätin kertoa vaimolleni kaiken ja toivoin että se johtaisi haluttuun lopputulokseen. Jahkailun oli nyt päätyttävä, koska tämä eipäs-juupas tilanne raastoi hermoja. Tämä oli nyt toinen kerta kun keskustelimme erosta vakavasti. Kykenimme jo sopimaan joitain käytännön seikkoja ja käymään läpi selvitettäviä asioita, mutta avioerohakemus jäi lähettämättä. Siispä muutaman päivän kuluttua olimme vajonneet takaisin tuohon samaan kuoppaan vailla selkeää toimintasuunnitelmaa.

Reilun viikon kuluttua olimme jotenkin ihmeen kaupalla taas jo miettimässä yritystä yhteisestä tulevaisuudesta! Edellinen keskustelu oli kai puhdistanut ilmaa ja nyt vaimoni lupasi yrittää huomioida minua enemmän ja minä päätin olla vuorostani vaatimatta enempää kuin mihin hän kykenisi. Uutta tuulta puhalsi pari päivää, kunnes purjeet lakkasivat pullistelemasta ja vene vaihtoi tuuliajolle. Paluu lähtökuoppiin oli tuskainen ja masentava. En jaksanut synnyttää asiasta keskustelua, vaan tein oman itsenäisen ratkaisuni ja epätoivon puuskassani käynnistin jo tuon perkeleen työksi haukkumani treffipalstan. Josko sieltä löytyisi lohtua masennukseen. Vaihdoin kuvani mielestäni hiukan houkuttelevampaan vaihtoehtoon ja jäin odottelemaan yhteydenottoja. Itse päätin tällä kertaa pysyä hiljaa. Onneksi hiljaisuutta ei kestänyt kauaa ja muutama päivä ennen vappua olinkin menossa toisille nettitreffeilleni. Tällä kertaa kuitenkin ilman lupaa..