Valehteleminen on väärin. Uskon avoimeen keskusteluun ja siihen, että asioista puhutaan. Joskus totuus satuttaa, mutta asiat eivät ikinä etene valheiden kautta. Tai etenevät ehkä, mutta väärään suuntaan ja korjausliikkeiden teko jälkeenpäin johtaa ongelmiin, tai - mikä vielä pahempaa - uusiin valheisiin.. Olin kuitenkin päättänyt lähteä leikkiin, joten leikki oli kestettävä. Ensin piti keksiä peitetarina, joka tällä kertaa oli iltaolut kavereiden kanssa. Muuten siis lähes totta, paitsi että kavereita oli yksi, enkä juonut olutta, vaan kahvin. Treffikokemus oli kaikin puolin positiivinen. Ajatusmaailmat ja elämänkatsomus kohtasivat monella tasolla ja jäähyväishalaus Marian kanssa tuntui luonnolliselta ja oikealta. Annoin puhelinnumeroni, vaikka jännitinkin sen kertovan liian paljon. Sen verran oiotun version olin joutunut kertomaan elämäntilanteestani, että kiinnijäämisen pelko oli ilmeinen. Hyvänyönviesti Marialta puolenyön jälkeen paljasti pelkoni aiheettomaksi - olin vielä toistaiseksi turvassa, mutta en omatunnoltani..

Seuraavina päivinä leikki alkoi käydä hankalaksi. Vaatimuksia tuli nyt kahdelta suunnalta ja sepitin valheita sinne ja tänne. Auton pesureissu venähti jotenkin ihmeellisesti puolentoista tunnin mittaiseksi, mikä tuntui vaimosta aivan liian pitkältä, mutta Marian mielestä vierailu kesti aivan liian vähän aikaa. Lisää valheita ja mielipahaa, tuskaista taistelua oman moraalikäsityksen kanssa. Uskottelin itselleni, että teen oikein kun seuraan sydämeni ääntä. Ja tämä sydän ei todellakaan sykkinyt jalkovälissä. Läheisyys, lämpö ja vilpitön halu olla iholla veivät jalat alta ja kutsuun oli pakko vastata myönteisesti!

Päivät kuluivat ja Vappu lähestyi. Maria halusi olla vapun yhdessä, mutta perhe odotti yhteistä vappumarssia. Minusta ei ollut moneksi, joten taas piti sepittää tarinoita. Oma pääni alkoi kuitenkin olla jo niin sekaisin, että jollekin oli pakko kertoa totuus. Oletin että minun olisi helpompi asettua uhrin rooliin ja saada ymmärrystä surkean avioliiton keskellä riutuvana miehenpuolikkaana. Helpompaa se ainakin olisi kuin kaivaa leipäveistä rinnasta kun olen kertonut vaimolleni kesken sipulin pilkonnan, että petän häntä. Aivan, eihän tässä pettämisestä ollut kyse. Olihan avioliittomme jo puoli vuotta (kauemmankin!) sitten ohi. Jotain kunnioitusta olisi silti voinut osoittaa lasteni äitiä kohtaan.. No, sen aika oli myöhemmin. Nyt oli katsottava tämä kortti ja pelattava peli loppuun asti. Eihän sitä tiedä, jos vaikka näillä korteilla pärjäisi viimeiselle kierrokselle asti!

Vappupäivän aamu sujui marssiessa ja laulaessa. Vappulounaan jälkeen hyvästelin perheen ja sanoin lähteväni taas kavereiden luokse. Iltavapaa oli myönnetty ja perustui luottamukseen (vittu mä olen sika!). Kävelinkin suorinta tietä Marian asunnolle, istutin hänet tuoliin ja kerroin kaiken juuri niin hyvin ja totuuden mukaisesti kuin osasin. Asian sulattelu kesti yllättävän vähän aikaa, mutta lopputulos oli vieläkin yllättävämpi. Pitkä suudelma. Maria oli kai aistinut jonkin olevan pielessä ja pelännyt jotain vielä pahempaa. Tunsin vapautuvani raskaista ruosteisista kahleista, nousevani lentoon ja vailla vastuuta vietin vapun viimeiset tunnit kuin pilvissä.