Kirjoitin alla olevan tekstin marraskuussa 2010, eli noin puolitoista vuotta sitten. Tämän piti olla yksityinen viesti Marialle, mutta se jäi vaikutusten pelossa lähettämättä. Julkaisen sen nyt, koska olen vähitellen ajautumassa samaan tilanteeseen kuin missä olin kaksi vuotta sitten. Näyttää siltä ettei ihmisten perimmäinen luonne muutu. Tunteet ja tuntemukset vaihtelee, luonne pysyy. Blogille on siis luvassa jatkoa lähiaikoina...

Näin unta. Sinusta. Herättyäni olin vihainen itselleni ja alitajunnalleni. Mietin miksi tämä vieras tuli sotkemaan ajatukseni. Olinko kutsunut hänet vai tuliko kutsumatta. Ehkä alitajuntani laski että puoli vuotta on nyt kulunut ja laittoi minut kohtaamaan asian, jota olen useasti pyyhkinyt mielestäni. Mutta kuin haravoimalla lehtiä vastatuuleen - aina se palaa ja sen kanssa on opittava elämään.

Ja minä elänkin. Tyytyväisenä kokonaisuuteen. On hetkiä, jolloin ajatus harhailee ja miettii mitä on, mitä voisi olla, mitä saisi olla tai ei saisi. Kalenteri ei ole ikinä niin täysi, ettei joskus erehtyisi pysähtymään. Asiat on pakko kohdata, viimeistään unessa. Sleep is a house for lovers... Sitäkään biisiä ei voi sitten enää kuunnella ilman melankolisia fiiliksiä. Ja joskus vuosia sitten sitä kuunteli kerta toisensa perään huikeassa nousuhumalassa. Nyt sillä on tyystin eri vaikutus. Pysäyttävä vaikutus.

En osaa vielä sanoa lähetänkö tätä viestiä ikinä. Sen näkee sitten kun tämä on kirjoitettu. Katselin toissailtana Good Wifen ekan kauden finaalijakson, jossa päähenkilö joutui tekemään ratkaisun oman miehensä ja rakastajansa välillä. Tilanne ratkesi päätöksellä antaa asian olla, suhteen kuihtua ja jatkaa omia elämiään vanhan kaavan mukaan. Näinhän tämäkin menee. Siitä ei ole epäillystä. Miksi siis kirjoitan?

Terapeuttini sanoi että minun on pakko jättää kaikki yhteydenpito, koska en ole tässä tilanteessa kenellekään muulle velkaa kuin perheelle. Totta. Eipäs ole! Mä olen sotkenut muidenkin ihmisten elämää ja mä en pysty elämään sen asian kanssa, että mä olen satuttanut jotain omalla ajattelemattomuudellani. Mulla on vahva halu miellyttää tapaamiani ihmisiä. Yleensä se johtaa positiivisiin asioihin, mutta puoli vuotta sitten mun oli pakko tehdä valinta. Kaikkia ei voinut mitenkään miellyttää, vaan jotain oli satutettava. Valinta oli helppo, mutta vasta nyt ymmärrän kuinka raskas taakka tämä syyllisyys on.

Synninpäästöäkö minä tässä sitten haen? Paskaako sitä kiertelemään. Nimenomaan sitä! Mulla on paska fiilis siitä että mä sotkin yhden syyttömän ihmisen elämän omalla kikkailullani ja haluan nyt kuulla, että anteeksipyyntöni on hyväksytty. Luultavasti (ja toivottavasti) sä et enää edes muista asioita puolen vuoden takaa. Parempi olisikin olla lähettämättä tätä ja sohimatta rauhassa omaa pesäänsä rakentavaa muurahaispopulaatiota. Pohjimmiltaan kysymys lienee siitä kuinka itsekäs mä olen.

Minuahan kiinnostaa vain se, että minua kuunnellaan ja että minulle sanotaan ne sanat jotka haluan kuulla. Vittuako mä välitän vastapuolen tunteista ja siitä miten mun kirjoitukseni niihin vaikuttaa. Paitsi, että välitän! Pahaa oloa ja sen purkautumisesta syntyviä lieveilmiöitä näkee ympärillä koko ajan ja liian paljon. Kateutta ja katkeruutta ruokitaan julkaisemalla hyvätuloisten palkkatilastoja. Oikeusjärjestelmämme keskittyy kostonhaluisten verenhimon tyydyttämiseen. Näinkö yhteiskunta meitä kasvattaa?

Ongelmia ei ratkaista rankaisemalla, vaan rakastamalla. Ymmärtämällä ja olemalla läsnä. Kuunnellen mitä toisella on sanottavana ja antamalla tälle aikaa. Aikaa. Eikös se ollut rahaa? Pelottava rinnastus näin kapitalistisessa maailmassa. Kaikki mitataan rahassa, rahanahneus synnyttää kiirettä, kun vain nopeimmat ja ahkerimmat onnistuvat tässä jatkuvassa vertailuun ja kilpailuun keskittyvässä oravanpyörässä. Synkkää mutta todellista.

Miksi minä sitten taistelen tätä konetta vastaan? Mä uskon hengen voittoon materiasta. Mun mielestä hyvän tekeminen on elämän tarkoitus. Tehdä hyvää itselle ja muille. En tiedä tekeekö tämä viesti hyvää kenellekään muulle kuin sen kirjoittajalle. Siksi en vieläkään osaa päättää lähteekö se tästä näytöltä Poista- vai Lähetä-napin kautta.